Pikalinkit:
Oppiaine tarjoaa oivallisen ja haasteellisen mahdollisuuden yhdistää teoria ja käytäntö. Luennoilla opetettu teoria aukeaa työkurssilla esim. toteutettaessasi C-kielellä digitaalista suodinta sulautettuun järjestelmään tai muodostaessasi kolmiulotteista mallia omista kasvoistasi. Laitoksen status tutkimuksen huippuyksikkönä näkyy myös opetuksessa. Aiheet ovat tuoreita ja yleensä niissä on mukana myös teollisuusnäkökulma esimerkiksi vierailevien luennoijien tuomana. Laitoksella voit opiskella 25 opintopisteen mittaiset aineopinnot tai jatkaa niistä 30 opintopisteen verran syventäviä opintoja.

Aineopintokokonaisuuden suoritettuaan opiskelija kykenee ymmärtämään ja toteuttamaan monimutkaisiakin kirjallisuudessa esitettyjä signaalinkäsittelymenetelmiä. Lisäksi opinnot tarjoavat perustaidot yksinkertaisten järjestelmien suunnitteluun sekä mahdollistaa syvemmän perehtymisen aihepiireihin. Opintokokonaisuuden pakollisten kurssien laajuus on 18 opintopistettä, ja ne on valittu niin, että ne tarjoavat mahdollisimman laajan katsauksen oppiaineen aihepiireihin. Aiheiden laajan kirjon vuoksi syvällisempi käsittely jätetään pääsääntöisesti laitoksen syventäville kursseille.
Opintokokonaisuudessa tutustutaan perusmenetelmiin ja sovelletaan niitä mm. kuvan, äänen ja videon käsittelyyn sekä multimediaan liittyvissä sovelluksissa. Kokonaisuus soveltuu hyvin myös täydentämään esimerkiksi ohjelmistotekniikan, tietoliikennetekniikan, digitaali- ja tietokonetekniikan tai automaatio- ja säätötekniikan opintoja.
Aineopintojen suorittamisen lopuksi opiskelija tekee kandidaatintyön ja saa valmiiksi tekniikan kandidaatin tutkinnon. Kandidaatintyö on pienimuotoinen opinnäytetyö jostain signaalinkäsittelyyn liittyvästä erikoisalasta. Sen tarkoituksena on osoittaa opiskelijan kyvyt itsenäiseen tutkimusaiheeseen tutustumiseen, tuloksien esittämiseen muille sekä tieteelliseen kirjoittamiseen. Kandidaatintyö tehdään Signaalinkäsittelyn laitoksella osana kandidaatintyöseminaaria, joka järjestetään kaksi kertaa vuodessa.
Signaalinkäsittelyn syventävissä opinnoissa on mahdollista tutustua syvällisemmin alan menetelmiin. Suuntautumistaan voi painottaa melko vapaasti neljällä tavalla: signaalinkäsittelymenetelmät, puhe ja audio, kuvan- ja videonkäsittely sekä biologisten signaalien käsittely. Kokonaisuudessa on vain 10 opintopistettä pakollisia opintoja. Tämän lisäksi valitaan 15 opintopistettä laitoksen avainkurssien listalta ja loput voi valita kattavalta aiheeseen liittyvien kurssien listalta.
Syventävien opintojen tavoitteena on antaa valitun painopistealueen syvällinen ymmärtämys ja kyky soveltaa oppimaansa erityisalueen ongelmien ratkaisemisessa. Tunnetuimpiin sovelluksiin kuuluvat puheen ja tekstin tunnistus sekä äänen, kuvan ja videon pakkaus. Valmistuneet ovat työllistyneet hyvin ja toimivat esimerkiksi erityisasiantuntijoina alan yrityksissä ja tutkimuslaitoksissa.
Multimedialla tarkoitetaan kompleksisten ääni-ja kuvasignaalien kuten musiikin, kuvien ja videoiden käsittelyä ja niiden siirtämistä verkoissa esimerkiksi mobiililaitteisiin. Multimediakurssit tarjoavat tiedot siitä miten tämä tehdään. Kursseilla käsitellään mm. digitaalisia signaaleja, videoiden pakkaamista, multimedia systeemejä ja virtuaalimaailmoja.
Laskennallinen systeemibiologia on nuori ja innovatiivinen tulevaisuuden ala, jolla on käytännön sovelluksia niin ympäristötieteissä, genetiikassa kuin syöpätutkimuksessakin. Laskennallinen systeemibiologia pyrkii ymmärtämään solujen ja kudosten toimintaa matematiikan avulla: tavoitteena on siis kehitellä laskennallisia malleja, joiden avulla biologisia ilmiöitä voisi järjestelmällisesti kuvata. Systeemibiologia on myös monitieteinen ala, joka yhdistelee molekyyli- ja solubiologiaa, biokemiaa, lääketiedettä, matematiikkaa, tilastotiedettä, signaalin- ja kuvankäsittelyä sekä tietotekniikkaa.
Laskennallisen systeemibiologian opiskelijoiden lukujärjestykset täyttyvät matematiikan, tietotekniikan sekä signaalin- ja kuvankäsittelyn opinnoista, joita voi halutessaan jatkaa aina tohtorintutkintoon asti. Oppiaineesta valmistuu diplomi-insinöörejä, joilla on laaja-alaiset valmiudet työllistyä monipuolisten työtehtävien pariin biologian, bioinformatiikan tai biotekniikan alalle. Laskennallisen systeemibiologian asiantuntijat työskentelevät yleensä vaativien tutkimus- ja tuotekehitystehtävien parissa yritysmaailman, tutkimuslaitosten ja yliopistojen palveluksessa.
Diplomityö on diplomi-insinöörin tutkinnon lopputyö. Työ tehdään yleensä palkallisena yritykselle tai jollekin yliopiston laitokselle. Diplomityön tavoitteena on ratkaista rahoittajan antama ongelma ja kuvata ratkaisu selkeästi ja normaalien kielellisten ja tieteellisten käytäntöjen mukaisesti.